Nyt näytille pääsevät ovat siis lyhyet sukat.
Nämä olivat välityö muiden juttujen tekemisien järjestystä miettiessä ja kauhistetessa naapurimme massiivista piha- ja salaojaurakointia, joka uhkaa tulla myös meidän pihallemme.
Sukat on aloitettu lappualoituksella kärjestä ja niissä on oikein näppärä kantapää, tosi helppo - ei mitään silmukoiden poimimisia, vain lisäyksiä ja kavennuksia. Kantapään malli on "Gussett heel" - mikä onkaan suomeksi? Kuitenkin samanlainen kuin monissa WendyKnits'in sukissa yleensäkin, esim. Southwestern -sukissa. Istuukin ainakin omiin jalkoihini oikein hyvin.
Lankana Järbo Garnin Mellanraggi kerän loppu, josta onneksi sai vielä kohdistettua raidat tasan - nilkkaresorin pituus riippui täsmälleen siitä, että seuraavan sukan aloitukseen tarvittava värinvaihto tuli eteen. Itse käytän paljon tällaisia lyhyitä ja ohuehkoja villasukkia (tai pikasniikkereitä), joten resori on ihan tarpeeksi pitkä. 52 s.
Pintakuvio on kahden kerroksen ansiota ja tekee kyllä sukan päällisosan paremman näköiseksi kuin pohjan (tässä Mellanraggi- langassa kun on niin kovin pitkät ja voimakkaat värinvaihdot). Pintakuvion oli tarkoitus olla samanlaista kuin "Hermione's Everyday Socks" -sukissa, mutta kun ohje ei ollut käsillä kun tein näitä, niin tuli vähän erilainen... ovat sitten "melkein Hermionet", eivät kovin noitamaiset muutenkaan (siis vrt Harry Potterin Hermioneen).
1. rivi: *langankierto, 2 o, vedä langankierto oiken neulottujen silmukoiden yli* toista * * sukan päällä (26 s) ja pohjassa pelkkää oikeaa*
2. rivi: koko rivi oikein
..jep, toimii. Ihan kivat.
Lähiaikoina pitänee tehdä HerttaiselleApulaiselle alpakkainen ohut villatakki syksyn viileisiin päiviin, kun aiemmin tehty punainen villatakki onkin kuulemma niin kuuma (siis paksu), ettei voi "ehkä kuule koskaan" sitä käyttää... huoh... olishan tuo pitänyt muistaa ja tietää. Hän ei ole koskaan kelpuuttanut paksuja vaatteita, edes talvipakkasella. Mielummin sitten vaikka 3 ohutta päällekkäin. Aloittelinkin ohjeen mukaista villatakkia, mutta eilisillan tekemiset lienee parasta purkaa samantien - mahtuisi ilmeisesti myös minulle, vaikka koko muka olisi 7-8 vuotiaalle..
p.s Niilon punkkisaldo tänä kesänä on nyt jo 31 kpl! Valeluliuoksesta ei kyllä ole varmaan ollut mitään apua :( , en osta toiste. On siis tullut treenattua punkkien poistoa pinseteillä hyvinkin paljon, ei edes kauhistuttanut kun HerttaiseltaApulaiseltakin piti pari iltaa sitten poistaa punkki korvan takaa. Sitä en kyllä tiennyt, ettei lapsille annetakaan "varmuuden vuoksi" antibiootteja samantien, vaikka punkki olisi ollut kiinnittyneenä ihoon.
p.s 2 Citykoiramme ei kyllä ollut yhtään tietoinen rotumäärityksensä kohdasta, jossa todetaan parsoneiden olevan alunperin ketun luolametsästykseen kehitetty rotu. Hämmästyi nimittäin kovasti kun illansuussa törmäsimme melkein kotiovellamme kettuun. Kettu oli kesy ja tuijotti meitä muutaman metrin päästä Niilon vaan ihmetellessä, että mikähän tuokin on. Jos olisi ollut jänis/ koira/ orava/ varpunen/ kuiva lehti/ melkein mikä tahansa, niin varmasti olisi Niilo sännännyt samantien perään...Viitisen minuuttia tuijoteltiin toisiamme ja ehdin jopa ottamaan muutaman valokuvan kännykällä, sitten kettu lähti hissukseen kävelemään pois--- ei mitään kiirettä karkuun terhakkaa kettukoiraa :) joka kääntyi kotiinpäin, kun sanoin maagiset "nyt mennään nukkumaan" -sanat. Aah... nukkumaan... ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti